Job 9
1 Job vastasi ja sanoi:
2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen ollaoikeassa Jumalaa vastaan!
3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastatahänelle yhteen tuhannesta.
4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitelluthäntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdetsinetillään;
8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkäminä häntä huomaa.
12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoahänelle: 'Mitä sinä teet?'
13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabinauttajat.
14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisituomariltani armoa anoa.
16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hänottaisi korviinsa huutoani,
17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukuasyyttömästi,
18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkerallatuskalla.
19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta josoikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi;vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niinsyyttömän kuin syyllisenkin.
23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarienkasvot - ellei hän, kuka sitten?
25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onneanäkemättä,
26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskeesaaliiseen.
27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minuaviattomaksi.
29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omatvaatteeni minua inhoisivat.
32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelleja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidänmolempien päälle
34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänenkauhunsa peljättäisi minua;
35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitäänsellaista tunnollani."